maanantai 26. kesäkuuta 2017

Prideviikko starttaa: Pirkko Saisio-Kainin tytär

 Yöpöydän kirja järjestää Prideviikon kunniaksi lukutempauksen, johon minäkin halusin ehdottomasti osallistua. Päätin aloittaa lukutempauksen Pirkko Saision teoksella ja viikon aikana esittelen muutaman aihetta käsittelevän kirjan.Hyvää Prideviikkoa kaikille!
Kainin tytär on ensimmäinen suomalainen avoimesti naisten välistä parisuhdetta kuvaava romaani. Saisio on kertonut, että kirjahaastatteluissa sivuutettiin kirjan pääteema kokonaan. Naisten välinen parisuhde oli 80-luvulla vielä liian arka aihe käsiteltäväksi. Lisäksi uskonnollisten teemojen sekoittaminen homoseksuaalisuutta käsittelevään teokseen ei miellyttänyt kaikkia. Ajat ovatkin muuttuneet paljon. Jo asenteet kertovat, että 80-luvulla teos on ollut merkittävä. Ei tarinansa vaan nimenomaan aiheensa takia. Kirja ei ole laadukas, eikä se ole kestänyt aikaa.Arvostan kuitenkin sitä rohkeutta, jota kirjan julkaiseminen on vaatinut aikana jona homoseksuaalisuus on ollut tabu.Mitä enemmän aihe esiintyy julkisuudessa, sitä luonnollisemmaksi sen käsitteleminen lopulta muuttuu.80-luvulla homoseksuaaliset eivät ole varmasti voineet haaveillakkaan tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Anna on ärsyttävä hahmo. Hän ei voi myöntää tuntevansa vetoa naisiin. Annan isä on pappi, joten kotikasvatus on varmasti osaksi syyllinen naisen tunteisiin.  Jos koko ikänsä kuulee kuinka homoseksuaalisuus on väärin, on sen myöntäminen varmasti hankalaa. Kuitenkaan en pystynyt saamaan Annasta mitään positiivista irti. Hän tuntui pikemminkin inhoavan Riskua. Anna hokee mantran omaisesti:" Minä en halunnut rakastaa naista.".
Kirja kuvaa Riskun ajatuksia tarkemmin. Annan osuudet ovat taiteellisempia, eivätkä selitä hänen elämästään paljonkaan.Minua inhotti, miten huonosti Anna kohteli naista. Kävi sääliksi. Tämä kommentti kuvaa hyvin Annan tunteita kumppaniaan kohtaan; " Risku halusi tietää miksi olin maannut Magnuksen kanssa. Minusta kysymys oli mieletön: minun ruuminihan on minun".Että sillä tavalla..
 Riskun osuudet ovat pitempiä ja selvittävät myös hänen perheensä kohtaloa. Pidin Riskusta enemmän, mutta en olisi jaksanut lukea hänestäkään pitempää romaania. Riskun äiti on venäläissyntyinen ja hän päättää jättää miehensä tämän veljen takia. Tämä sivujuonne jää aika ohueksi. Riskun äidin ja isän suhdetta ja tuntemuksia ei käsitellä tarpeeksi tarkasti.Ensin vain kerrotaan kuinka äiti lähtee ja sitten isä jo puukottaakin veljeään. Kainiin viittaaminen oli mielestäni ontuva ja uskonnollinen teema jää taka-alalle. Luulen, että kirja on vain nimetty raflaavasti, että se herättäisi mahdollisimman paljon huomiota.
Saision kirjoitustyyli on todella lyyrinen. Omaan makuuni turhankin runollista menoa. Jotkut kielikuvat saivat lähinnä nauramaan. Välillä tuntui, että lyriikka oli tärkeämpää kuin juoni. Minusta on myös aika jännää, etten huomannut parin välillä minkäänlaista kipinää. Sinänsä outo rakkaustarina, koska rakkaus puuttui.  Oli vain itseinhoa, pettymystä ja intohimoa.
2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!